Koska tämä blogi käsittelee myös yrittämiseen liittyviä juttuja, nostelen tällä kertaa jo toista kertaa tikun nokkaan palkattoman työn kirouksen, eli ilmaistyön ikävän käytön. Aihe nousi framille kuluneella viikolla erään kilpailun myötä, joka herätti vahvaa keskustelua esimerkiksi freelancereiden Facebook-ryhmissä.
Ennen kuin mennään viimeisimpään kohuun, käydään läpi mitä tarkoitan ilmaisen työn kirouksella. Aihe on tuttu monille julkkiksille tai muuten luovan alan työntekijöille. Näiltä molemmilta pyydetään hyvin usein ja helposti erilaista työpanosta, josta tarjolla on rahan sijasta vain työkokemusta ja näkyvyyttä.
Nostan uudelleen Jasmin Hamidin julkaisun parin vuoden takaa, jossa hän kertoi omia ajatuksiaan hyväntekeväisyydestä ja ilmaistyöstä. Hän kertoi jutussa vähän esimerkkejä siitä, minkälaisia yhteistyöehdotuksia hän saa, joista ei kuitenkaan olla aina valmiita maksamaan.
Vanhat arvet aukesivat – vaikka nyt lähinnä naurattaa
Myös minä bloggarina saan aika paljon tämän tapaisia ehdotuksia. Säännöllisin väliajoin minulta tullaan kysymään jopa yritysten toimesta, että haluaisinko kirjoittaa heistä blogiini. Yritys voisi sitten vastavuoroisesti käyttää artikkeliani heidän markkinointimateriaalina, josta saisin uusia lukijoita. Vähän niin kuin kaupallinen yhteistyö, mutta ilman rahaa.
Tuossa pari vuotta sitten julkaisemassani artikkelissa kerroin esimerkiksi yhdestä suht tunnetusta yrityksestä, joka lähestyi minua käynnissä olleen joukkorahoituksensa vuoksi. Yritys ehdotti minulle sitä, että lähtisin mukaan joukkorahoitukseen ja kertoisin siitä omille lukijoilleni. Kuin kirsikkana kakun päälle, joukkorahoituksessa oli aikaa jäljellä vain muutamia päiviä, eli koko leikki olisi tullut tehdä tyyliin samana iltana.
Miettikääpä hetki tuota. Minua pyydetään ensiksi sijoittamaan yhtiöön ja sen jälkeen mainostamaan tätä sijoitusta myös seuraajilleni. Eikö tuo olisi vähän sama, kuin vaikkapa Toyota lähestyisi minua, pyytäisi ostamaan uuden Corollan ja sen jälkeen tekisin Toyota-aiheista mainossisältöä?
Saan paljon sähköposteja – näitä asioita tutkin niistä
Sekin oli hauska juttu, että kun kieltäydyin kohteliaasti tuosta yhteistyöstä, jätin viestissäni vähän porttia auki firmalle. Sanoin aika suoraan, että jos kiinnostaa tehdä myöhemmin vähän paremmalla aikataululla yhteistöitä, niin olen kiinnostunut. En saanut koskaan vastausta tähän viestiin.
Silloin kuin mailiini kilahtaa uusi yhteistyöviesti, pyrin yleensä tutkimaan sitä viestiä suurennuslasin kanssa. Yleensä näistä viesteistä katselen sitä, kuinka moni on laittanut oikeasti minulle viestiä, vai onko kyseessä jonkin sortin massapostiviesti.
Vähän hauska yhtälö, että yleensä nämä minun kannaltani ”surkeimmat tarjoukset” ovat yleensä viestejä, jotka mukailevat valmista pohjaa. Tämän viestin voisi lähettää kenelle tahansa bloggaajalle, tai oikein laiskassa tapauksessa viestipohja uppoaa samalla tavalla vaikkapa Instagram-vaikuttajille tai muille yhteistyökumppaneille.
Hyvä tapa on myös lähestyä muita bloggaajakollegoita. Minulla on hyvät välit toisten bloggaajien kanssa, osittain ehkä suomalaisten sijoitusblogien listan vuoksi. Aika usein tulee joiltakin kavereilta kysyttyä, että tuliko teille myös tämä yhteistyöpyyntö. Yllättävän usein myös joku muu on saanut saman viestin.
Kai nuo yhteistyöpyynnöt perustuvat siihen, että viestejä lähetetään kaikkialle massapostituksella, ja jos niihin katiskoihin saadaan uimaan pari sopivaa kalaa, homma on onnistunut.
Jyväskylästä kajahtaa kilpailun merkeissä
Siinäpä pohjustukset aiheelle. Nyt siihen alussa lupailemaani viimeisimpään kohuun. Kohua ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä se löytyy kotikylästäni. Jyväskylän kaupunki päätti lokakuun puolivälissä järjestää kilpailun, jossa etsitään kaupungin verkkosivuston ilmeen uudistamista. Tässä parit lainaukset uutisesta:
Jyväskylän kaupunki uusii www.jyvaskyla.fi -sivustonsa ilmeen perinteisen tapaan, eli ulkoasukilpailulla. Kilpailuun osallistuvat työt laitetaan www-sivuston käyttäjien äänestettäviksi ja voittaneen ehdotuksen tekijä palkitaan 5000€ rahasummalla.
Törmäsin tähän uutiseen useammassakin eri paikassa, johtuen varmaan pitkälti siitä, että työskentelen verkkosivujen parissa ja aihe liippaa todella läheltä, vaikkakin tässä kosiskellaan enemmän graafikkojen osaamista. Oli keskustelupaikkana mikä tahansa, kilpailu ei saanut muilta hirveästi kiitosta.
Sinänsä ymmärrän kyllä yskän. Jyväskylän kaupunki ei ole mikään pikkukioski, vaan sillä olisi mahdollisuudet teetättää homma alusta loppuun asti ammattilaisten tekemänä. Kaupunki perusteli kilpailua perinteellä, sillä ilmeisesti aiemminkin sivuston uusiminen on aloitettu vastaavalla kilpailulla.
Koska monet hyvät keskustelut aiheesta on käyty nimenomaan suljetuissa Facebook-ryhmissä, en voi valitettavasti linkata niitä keskusteluja teille. Jonkin verran keskustelua käytiin myös Jyväskylän kaupungin julkisella Facebook-sivulla.
Myrskyn silmässä tapahtuu
Pienimuotoinen kohu sai aikaan pieniä muutoksia uutisen sisältöön, sillä sen ehkäpä rajuin lause vaihtoi yllättäen sävyä myrskyn silmässä. Alkuperäinen sanamuoto jutussa meni seuraavanlaisesti:
Nyt ensimmäisessä vaiheessa etsimme ulkoasulle suunnittelijoita. Voittaneen ehdotuksen tekijä saa 5000€ (paitsi, jos ehdotuksen on tehnyt kaupungin työntekijä työaikanaan), muut eivät saa työstään muuta kuin hyvän mielen ja kokemusta. Äänestykseen osallistuva ehdotus on yksi jpg-muotoinen suunnitelma kaupungin etusivusta.
Myöhemmin boldattu kohta vaihtoi kuitenkin hieman äänensävyä:
Nyt ensimmäisessä vaiheessa etsimme ulkoasulle suunnittelijoita. Voittaneen ehdotuksen tekijä saa 5000€ (paitsi, jos ehdotuksen on tehnyt kaupungin työntekijä työaikanaan), muut saavat työstään näkyvyyttä, hyvän mielen ja kokemusta. Äänestykseen osallistuva ehdotus on yksi jpg-muotoinen suunnitelma kaupungin etusivusta.
Palkintona oleva 5000 euroa on ihan kelpo summa, etenkin kun kisaan voi osallistua palauttamalla yhden ainoan JPG-tiedoston. Tosin tarkemmat säännöt kisalle saa vain erikseen pyytämällä, mikä jättää pienen epäilyksen varjon homman todellisuudesta laajuudesta.
Koronavirus antaa sekin oman katkeran lisämakunsa soppaan. Keväällä markkinointialan näkymät olivat varsin synkät ja pari isoa mainostoimistoa koki elämänsä lopun. Tilanne näkyy varmasti yhä freelancerien toiminnassa, joten moiset kilpailut näkyvyyspalkkiolla eivät lähtökohtaisesti tuo hirveästi hyvää mieltä.
Ovatko ”hyvä mieli”, ”kokemus” tai ”näkyvyys” palkkioita?
Kuten tuossa parin vuoden takaisessa artikkelissa sanoin, näkyvyys, kokemus tai hyvä mieli ei täytä jääkaappia, eikä sen avulla saavuteta taloudellista riippumattomuutta. Sen sijaan hyvin usein työn ”tilanneet” pyrkivät kuitenkin omistamaan omaa toimintaansa työn hedelmillä.
Kun kaupungin kokoinen ”firma” uudistaa verkkosivustonsa, kyseessä ei ole ihan halpaa lystiä. Pieni googlaaminen toi ilmi Jyväskylän kaupungin nykyisten verkkosivujen hintaluokan, joka oli 100 000 – 500 000 euroa. Sen vuoksi onkin vähän hassua, että tuon hintaluokan projektiin eräänlaisia pohjia tehdään kilpailun avulla.
Verkkosivut ovat muuten yksi sellainen paikka, joiden olemassaolon tarpeellisuuden moni yritys myöntää, mutta moni haluaa vetää asian sieltä, mistä helpoimmalla ja halvimmalla pääsee. Jos palaan vielä kertaalleen tuohon edelliseen artikkeliini aiheesta, niin kirjoitin siinä erään yrityksen verkkosivu-uudistuksesta, jota meille tarjottiin koulun Slack-kanavalla.
Tiivistettynä yritys pyysi innokkaita opiskelijoita uudistamaan heidän verkkosivut, sekä ilmoituksessa maalailtiin myös tulevaisuudessa jatkuvaa sisällöntuotantoa. Kun yritykseen oltiin yhteydessä, juttu luisti hyvin siihen asti, kunnes tuli puhetta rahasta. Yritys jopa vähän hämmentyi siitä, että opiskelijat olisivat tahtoneet touhusta muutakin palkkiota, kuin pelkkää työkokemusta.
Ei haukuta pystyyn – onhan tässä jotain hyvääkin
Noh, ei haukuta kisaa aivan lyttyyn. Sillä tarkoitettiin aluksi hyvää, eli jokaisella olisi halutessaan mahdollisuus osallistua uuden sivuston ilmeen rakentamiseen. Tähän päälle sitten rahalliset palkinnot.
Onhan toisaalta sekin totta, että jossain tapauksissa palkattomasta työstä on saanut meheviä lisiä omaan ansioluetteloon, tai vaihtoehtoisesti ne ovat poikineet myöhemmin jotain muuta palkallista.
Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi Neste Rally Finlandin mediatiimissä toimimisen tässä kohti esiin. Kahtena kesänä olen ollut viikon palkattomassa työssä tekemässä erilaisia mediajuttuja kyseisessä urheilutapahtumassa, ja vaikka reissusta ei maksettu palkkaa, niin käteen jäi hyviä kokemuksia ja kivoja väriläiskiä ansioluettelossa.
Samoin SalkunRakentajalle tekemäni sisällöntuotanto on alkanut ”ilmaisella kokeilulla”, joka on ajan mittaan laajentunut isoksi yhteistyöksi Salkkumedian kanssa. Minulla on ollut tässä vähän sellainen työharjoittelun tapainen polku: aloitin harjoittelemalla ja myöhemmin jäin ”oikeisiin töihin”.
Loppupäätelmät: vähän voitettavaa, paljon hävittävää
Jännä nähdä miten hyvin Jyväskylän kaupungin kilpailu ottaa tuulta alleen. Some-myrskyn pahimmat vaiheet ovat tällä hetkellä varmaan jo takana päin, joten jäljelle jää enää vain kilpailu. Hassua tai ei, niin vähän salakavalalla tavalla kiinnostukseni kilpailua myöten kasvoi kaikesta huolimatta.
Vaikka Jyväskylän kaupunki perusteli kilpailun olemassaoloa perinteillä, niin vastaavanlaiset kilpailut ovat mielestäni vähän ummehtuneita 2020-luvulla. Siinä on kilpailun järjestäjällä enemmän hävittävää, kuin voitettavaa. Juuri tapahtuneen kaltaiset some-kohut muuttavat herkästi näkyvyyden pelkästään negatiiviseksi.
Voi olla myös hyvin vaikea vetää viivoja sille, milloin kannattaa tehdä palkatta töitä. Joskus näkyvyys tai kokemus voi tuoda etuja, vaikkei sillä pidemmän päälle elätetä itseä. Toisaalta taas en näe järkevänä lähteä tuottamaan isoille firmoille ilmaista markkinointimateriaalia, erityisesti silloin, jos joudun itse laittamaan eurojani projektiin.
Mitään selvää ja suoraviivaista ohjetta ei tähän yhteyteen ole tarjolla. Täytyy osittain vain luottaa omaan intuitioon, sekä pyrkiä selvittämään heti ensimmäisissä viesteissä kupletin juoni puolin, jos toisinkin. Tällä tavoin voin kenties välttää putoamasta palkattoman työn yllättävään loukkuun.